Valtataistelua pihatossa

Siihen pihattoon jossa Fálki on tuli tänään hetkeksi uusi asukas. Äskettäin ruunattu Nasse laitettiin laumaan, ja se ei sitten sujunutkaan ihan mallikkaasti. Alussa näytti siltä että Fálki ja se olisivat heti tulleet sydänystäviksi, mutta sitten kun otin Fálkin tunnille ja laitoin sen jälkeen takaisin niin ne aloittivat kauhean taistelun. Nousivat takajaloilleen ja potkivat ja purivat toisiaan, ja välillä koko lauma laukkasi hullua vauhtia ympäri metsää. Fálki paimensi pimatsujaan ja piti ryhmää koossa ja Nasse laukkasi perässä. Välillä taas Fálki ja Nasse nuuskivat toisiaan ja aloittivat tappelun. Tosi hurjan näköistä se meno oli ja sitten Nasse oli otettava sieltä pois, ei siitä mitään tullut.

Mutta mielenkiintoista oli se että Fálki, maailman rauhallisin hevonen, näytti itsestään ihan uusia piirteitä. Sieraimet laajentuneina ja kaula kaarella, orimaisesti korskuen se piti järjestystä uudelle tulokkaalle. Menisipä joskus noin hienon näköisenä tunnillakin (heh).

Väsynyt mutta onnellinen ratsastaja

Tänään oli tölttipuolituntinen. Jatkoimme samoilla linjoilla kuin viimeksi pari viikkoa sitten eli lähdettiin hakemaan pidätteiden läpimenoa käynnissä ja yrittämään yhä pienempiä ja pienempiä pidätteitä. Käyntitreeni on tosissaan auttanut eli harjoitukset (pysäytykset muutaman-yhden askeleen välein ja hidastettu käynti jossa jokainen askel on kontrollissa) sujuivat jo tosi hyvin! Fálki reagoi jo hyvin pieniin pidätteisiin ja oli kuulolla. Ratsastaja muisti taas hieman paremmin pitää käden kevyenä, tosin myötäämisen nopeudessa on vielä harjoittelemista. Myötäyksen tulisi tulla hirveen nopeesti, mutta ei siis mitään kymmentä senttiä ja vaan pieni riittää.

Open neuvo oli että Fálki saisi tässä vaiheessa mennä vielä hieman pidemmässä muodossa, ja aikaa myöden parempi muoto alkaisi löytymään vähän niinkuin itsestään. Itseasiassa jo tällä tunnilla musta tuntui että se alko pikkusen ryhdistäytymään ja lyhenemään. Jokatapauksessa se tuntui kevyeltä ratsastaa suurimman osan ajasta, mikä on jo tosi suuri ja motivoiva saavutus. Täytyy vaan muistaa että hevosen tulisi olla suurimman osan ajasta irtonainen kuolaimesta ja ohjasta, eli pidätteet hyvin nopeita ja kevyitä.

Otettiin muutamia töltin nostoja. Niissä oleellista on hyvä etukäteisvalmistelu. Se tarkoittaa sitä että tehdään käynnissä esimerkiksi jo noita tuttuja harjoituksia: hidastusta ja pysäytyksiä, kenties jopa peruutuksia, kunnes hevonen tuntuu kevyeltä, sitten otetaan töltin nosto eli lisätään pohkeilla takapäähän vauhtia. Kättä voi nostaa hieman ylöspäin nostossa. Istunta pidetään tiiviinä ja syvänä, mieluiten mun pitäisi istua jopa hieman takanojassa jotta istunta säilyy. Helposti mulle käy niin että nytkähdän eteenpäin jolloin hevonen alkaa heti ajatella raville päin. Perusistunnan pitäisi olla sellainen että hevonen ei voi sitä hetkauttaa eteen tai taaksepäin. Vartalo on muuten ihan rento, mutta yläkropalla pidetään ohja aktiivisena, vatsalihakset tekevät töitä pidätyksessä sekä pohkeet liikuttavat takapäätä. Ainiin, tänään sieltä tuli onnistunutta tölttiä. Tuntui todella erinomaiselta.

Lopetettiin tunti siihen että pääty-ympyrällä käynnissä muistutettiin vielä Fálkille kevyestä olosta. Onneksi tämmöisiäkin päiviä on olemassa :)

Tärkeä ja hauska tiedotus!

Fálki söi tänään kai elämänsä ensimmäisen porkkananpalan :) Eihän niille Islannissa anneta mitään semmoisia. Ensin se imeskeli sitä ja ihmetteli että mitä sille pitäisi tehdä mutta uskalsi puraista ja se taisi maistua hyvälle. Ainakin olisi halunnut heti toisenkin :)

Koulutunti

Osallistumme Fálkin kanssa siis kaksi kertaa viikossa ohjatulle tunnille. Tänään oli koulutunti kouluratsastajan johdolla, ja meitä oli kaksi ratsukkoa. Se on yleensä tiistaisin. Torstaisin puolestaan on tölttitunti issikkaopen johdolla. Tai oikeastaan se on puolituntinen ja yksärinä. Molemmat ovat haastavia juttuja. Onneksi opet ovat mukavia ja kärsivällisiä :)

Tämänpäiväisiä harjoituksia olivat:
-Käynnissä asetuksen harjoittelua isolla pääty-ympyrällä, jota välillä pienennettiin pieneksi voltiksi. Pienellä voltilla voi hieman "yliasettaa" sisäohjalla jotta hevonen ymmärtää mistä on kyse. Sisäpohkeen tulisi estää hevosta tulemasta liikaa sisäänpäin. Ongelma, johon tarvitsisin ratkaisun, on se että miten asetuksen voi opettaa olevan eri asia kuin kääntyminen. Tähän asti yhden ohjan käyttäminen on tarkoittanut hevoselle kääntymistä, ja nyt se tarkoittaakin asetusta. Hevonen siis pyrkii aina kääntymään asetuksen suuntaan. Sen puolen pohkeella pitäisi pitää hevonen suorana mutta sitten kun hevonen ei vielä ymmärrä sivulle vievää pohjetta tai ei aina reagoi siihen.. Pitäisikö ensin opettaa väistättävä pohje ja vasta sitten alkaa asetusharjoitukset vai mitä??
-Suoraan ratsastus halkaisijalla. Yllätävän hankalaa vaikkei uskoisi. Kun hevosella ei enää ollutkaan aidan antamaa tukea niin se kiemurteli. Lopussa meni paremmin. Peili auttaisi paljon, siitä näkisi että itse istuu suorassa. Tärkeää on katsoa aika kauas menosuuntaan eikä hevosta.
-Suoraan ratsastus halkaisijalla ja asetus, vuorotellen molempiin suuntiin. Tämä olikin jo huomattavasti vaikeampaa juuri edellä kuvatun ongelman vuoksi. Mutta yllätyin siitä että lopussa se alkoi hieman jo toimia! Käytin ehkä vähän johtavaa ohjasotetta asetuksen suuntaan. Jokatapauksessa se ei enää niin paljon pyrkinyt kääntymään. Hitaasti mutta varmasti :)
-Pääty-ympyrät ravissa. Ei onnistunut oikeaan kierrokseen juuri laisinkaan, koska Fálkille kaarrokset ovat vaikeita. Se pyrki korjaamaan huonoa tasapainoaan ottamalla väliin laukka-askelia. Helpotimme harjoitusta.
-Pitkä sivu ravia, käyntiin ennen kulmaa, kulma hyvin taivutettuna, lyhyt sivu käyntiä, kulma taivutettuna, pitkä sivu ravia jne. Tämä sujui paremmin. Täytyy aloittaa ravitreenit vaikka tällä harjoituksella ja pikku hiljaa alkaa laajentaa sitä kaarevallekin uralle. Tärkeää on saada se takaisin käyntiin ennen kuin se kerkeää ottaa yhtään laukka-askelta.

Mietin semmoista että voisin opettaa sille ääniavut jokaiselle askellajille. Se auttaisi sitä tietämään mitä siltä milläkin hetkellä oletetaan.

Eli isohevosratsastajille nämä harjoitukset varmaan ovat todella alkeellisia mutta meille riittää vielä näissäkin haastetta :) Mitään vastaavaa ei hevoselta Islannissa ole ikinä pyydetty, joten ei ihme että niiden opettelu vaatii aikaa. Mutta sitähän meillä toivottavasti on.

Saimme muutamia hyviä yleisiä periaatteita liittyen hevosen käsittelyyn. Itse esteratsastaja Wegelius oli ne sanonut. Itsekin olen aika samoilla linjoilla ollut.
1) onnistumisia, onnistumisia, onnistumisia, ja väliin hieman vaativampaa
2) hevosta ei pitäisi yllättää liian vaativalla tehtävällä...
3) ...eikä varsinkaan siten että hevonen on tilanteessa yksin, ts. erossa muista hevosista

Jep, tästä sai taas uusia eväitä ja innostusta omaan treeniin. Eiköhän se Fálki vielä opi kaikenlaista ajan kanssa.

Kenttätunnin sijasta maastoilua

Tänään oli tunti peruttu kun tallilta niin moni on flunssassa joten lähdin Fálkin kanssa maastoon. Aurinko paistoi vaikka kello oli lähtiessä reilusti yli viisi ja se myös lämmitti mukavasti. Heppa oli tosiaan ollut liikuttamatta pari päivää ja nyt riittikin sitten energiaa. Se olisi halunnut koko ajan vaan laukata, ravissa pysyminen oli hankalaa. Otimme muutamaan otteeseen tosi reippaita pätkiä jotta se sai purkaa energiaa. Ja hauskaahan se on laukkailla keväthangilla. Löysimme jopa uuden metsätien. Tänään ei viitsitty treenata oikeen mitään, kunhan nyt vaan nautiskeltiin keväästä. Takaisin tullessa aurinko laski ja yhtäkkiä tuli ihan älyttömän kylmä. Yöllä ennustettiin olevan -15. Huomenna olisi tarkoitus lähteä taas maastoon, ehkä mennä jopa pidempi lenkki.

Kesämuisto

Muisto vapaudesta, Fálkin sisko vasemmalla.

Kylmä iltaratsastus

Hui mikä viima! Maaliskuu jo melkein lopussa ja kohta siirrytään kesäaikaan ja täysi talvi päällä. No ei muuta kuin toppa-asustetta niskaan ja menoksi. Tänään oltiin Fálkin kanssa semmoset puoli tuntia kentällä, tehtiin käyntitreeniä ja muutamia töltin nostoja. Ne sujui ihan kivasti, mutta tosiaan pieniä pätkiä vaan.

Ilta-aika tuntuu olevan tälle hevoselle vähän huono treeniajankohta. Fálkilla on lieviä keskittymisvaikeuksia, ehkä se kaipaa niin kovasti iltasapuskaansa ;) Jokatapauksessa päivisin treenit menee aina paljon paremmin. Varmaan se on ratsastajastakin kiinni, jos on koko päivän ollut töissä ja sitten ajanut tallille ja on vähän väsy ja nälkäinen olo....

Ai niin, kentän jälkeen käytiin vielä hieman tiellä, siellä Fálki painoi vähän ohjalle eikä oikein enää jaksanut ajatellakaan hieman kootummassa muodossa kulkemista. No mutta, alkoi jo olla aika hämärää joten tultiin suosiolla kotiin aika pian.

Voi voi, nyt on pakko pysyä pari päivää poissa tallilta, välillä täytyy keskittyä töihinkin. Fálki todennäköisesti keskittyy paalilla oleskeluun :)

Maastotreeni

Viikonloppuisin teemme pidempiä maastolenkkejä. Pidemmillä lenkeillä etenemme suhteellisen rauhallisesti, toki väliin otamme kunnon mukaan eripituisia ravi- ja laukkapätkiä. Välillä kahlaamme lumessa ja kiipeilemme mäkiä ylös. Pidempien lenkkien ensijaisina tavoitteina on hevosen peruskunnon kasvattaminen, rentoutuminen ja se, että molemmilla on hauskaa!

Toki maastossa voi "siinä sivussa" tehdä samanlaisia harjoituksia kuin kentälläkin. Kiemurauraa tien laidasta laitaan, samoin pohkeenväistöä (joka muuten alkaa jo sujua paremmin), pysäytyksiä, hidasta käyntiä ja sen avulla kokoamista. Näitä harjoituksia tein tänään lenkin jälkipuoliskolla kun Fálki alkoi olla hyvin verrytelty ja rauhallinen. Se kuunteli aika mukavasti ja reagoi nopeasti pidätteisiin, eikä vaan hötkyillyt eteenpäin. Hitaassa käynnissä se kulki jo paremmassa muodossa kuin ennen. Välillä annoin sen edetä rennosti, mitään pyytämättä, ja pidin harjoitukset lyhyinä. Kotisuoralla, jossa olemme viime aikoina vain kävelleet koska se on helposti lähtenyt viemään, kokeiltiin muutaman kerran tölttiä ja se onnistui hyvin! Mahtavaa! Mielestäni se oli puhdasta, eikä hevonen edes yrittänyt lähteä käsistä vaan hiljensi käyntiin kun sitä pyysin. Eli kyllä se töltti sieltä löytyy :)

Talvisella maastoretkellä Fálki, Aino ja Iskari. Kati ottaa kuvaa.

Muumipeikko?

Käyntitreeniä

Kerran viikossa käymme yksityistunnilla, jossa pääosin harjoitellaan tölttiä ja tehdään sitä parantavia harjoituksia. Ja Fálkillehan se töltti on vielä vähän vaikeeta (on ravitahtista) johtuen siitä että se on etupainoinen ja käyttää takaosaansa liian vähän. En tietysti syytä hevosta siitä ettei se osaa, vaan meillä on molemmilla opittavaa. Minun täytyy oppia pitämään ohja aktiivisena ja myötäämään salamannopeasti silloin kun hevonen reagoi tai melkein jo silloin kun hevonen ajattelee oikeaan suuntaan. Täytyy siis oppia tuntemaan paremmin mitä hevonen tekee ja ratsastamaan hyvin aktiivisesti koko ajan sen mukaan.

Aloitimme harjoituksen tekemällä pysäytyksiä ensin muutaman askeleen välein ja lopulta yhden askeleen välein. Silloin kun hevonen ei kuuntele tai painaa vastaan, otetaan kovemmin (ellei reagoi ensin pieneen apuun), ja pidättävä liike lähtee koko yläkropasta ja lapaluista. Tasainen pidäte ja heti kun reagoi niin myötäys tulee salamannopeasti. Nopeudessa on minulla paljon opittavaa. Jos minä olen itse hidas niin hevosesta tulee myös hidas. Fálki on jo selkeesti edistynyt tässä asiassa, ja minä :) Onnistuttiin aika hyvin askeleen välein pysäytyksissä, ja riitti tosi pienet avut. Kiva tunne kun joku asia onnistuu!

Jatkettiin harjoitusta siten että lähdettiin hidastamaan käyntiä. Samanlaisella tekniikalla hidastus kuin pysäytys, tilanteen mukaan voimakkaammat avut mikäli painaa ohjalle tai "lähtee viemään käynnissä". Kun pysyi hitaana ja kuuntelevaisena, pidettiin ihan pientä liikettä ohjissa molempien käsien sormilla, ja aina tarpeen vaatiessa pidätettiin voimakkaammin. Tärkeää olisi muistaa aktiivinen käsi ja että suurin osa ajasta myödätään ja pienempi osa ajasta pidätetään eli pidätteet tosi nopeita. Etsitään niitä hetkiä jolloin hevonen melkein pysähtyy ja jää odottamaan eteenpäin ajavaa apua. Myöhemmin kun tämä sujuu käynnissä, samalla periaatteella lähdetään hakemana tölttiä, eli painetaan kaasua takaosalle ja etuosa pidetään kontrollissa.

Käynnissä on hyvä myös asetella hevosta puolelle ja toiselle, se avaa niskan jäykkyyttä. Fálki pyrkii aina asetuksessa kääntymään asetuksen suuntaan, joten asetuksen puoleisella pohkeella täytyy pitää se suorana. Mikä on tietysti vähän hankalaa koska se ei vielä täysin ymmärrä sivulle vievää pohjetta, mutta pikkuhiljaa opetellaan sitäkin.

Käyntityöskentely saattaa kuulostaa tylsältä mutta oikeastaan se on aika hauskaa! Olen suunnitellut että treenaisimme nyt jonkun aikaa kentällä käynnissä ja muuna aikana kävisimme maastoilemassa ja irrottelemassa rennosti. Pidän tärkeänä sitä että hevoselle jää hyvä mieli harjoituksesta ja se vaikuttaa innostuneelta. Jos koko ajan tekee liian vaikeita juttuja eikä se (ja ratsastaja) saa onnistumisen kokemuksia niin voisi käydä niin että tämäntyyppinen heppa alkaisi inhoamaan kenttätyöskentelyä yli kaiken.

Taustaa

Fálki on ensimmäinen oma hevoseni, väriltään kimo ja luonteeltaan yleensä mukava. Tutustuin ja ihastuin Fálkiin viime kesänä ollessani Islannissa töissä ja se matkusti Suomeen minun jäljessäni. Sen täytyi olla hevoselle valtaisa elämänmuutos. Entisessä kotimaassaan Fálki vietti suurimman osan ajastaan puolivillinä laumansa kanssa ja etsi itse ruokansa talvisaikaan jopa lumen alta kaivamalla. Kesäisin se ja muut hevoset olivat lammasfarmin talon läheisyydessä ja niitä liikutettiin lähinnä syksyllä koittavaa lampaiden kokoamista varten. Ei siis tietoakaan kentällä pyöriskelystä, kaurasta, loimista, harjaamisesta tai kavioiden puhdistuksesta!

Minä, Aino, puolestani olen haaveillut omasta hevosesta koko elämäni. Pienenä ja nuorena ratsastin paljonkin ja oli rakkaita hoitohevosia. Opiskeluaikana harrastus jäi taka-alalle mutta pari vuotta sitten aloitin uudestaan ja päätin tehdä irtioton työstäni ja lähteä Islantiin maaseudulle töihin. Sieltä löysin Fálkin ja pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani.

Fálki on ollut nyt Suomessa kohta puoli vuotta. Talvi alkaa olla takana ja siitä selvittiin hyvin. Kevään myötä olemme alkaneet treenaamaan. Käytännössä katsoen sille pitää opettaa melkein kaikki mahdollinen. Lähdimme liikkeelle perusasioista, kuten pohkeiden sietämisestä kyljillä sekä paikallaan pysymisestä selkään noustessa. Tässä vaiheessa harjoittelemme kärsivällisesti pidätteiden läpimenoa. Tavoitteena olisi tänä keväänä saada hevonen kuuntelemaan paremmin, reagoimaan yhä kevyempiin ja kevyempiin pidätteisiin, ja käyttämään takaosaansa paremmin. Pikkuhiljaa ryhdymme hakemaan hidasta tölttiä.