Kurssikuva

Tämän hienon kuvan otti Tiina!

Sirpa Brumptonin askellajikurssi

Kurssi koostui kahdesta n. 45 minuutin pituisesta ratsastustunnista, jotka ratsastettiin kolmen hengen pienryhmissä ja lyhyestä teoriaosuudesta. Ratsastuksen aikana sai jokainen tosi intensiivistä ohjausta.

Mua jännitti aivan kauheasti aamulla ennen ekaa tuntia, meinasi tulla oksennus. Mutta kuinka ollakaan, jännitys haihtui heti kun olin päässyt Fálkin selkään ja tunti alkoi. Sirpan analyysin mukaan Fálki on ”nuori hevonen”, jolla hän tarkoittaa sitä että se on osaamaton ja kokematon, ja tarvitsee ratsastajalta paljon tukea. Se liikkuu vielä epätasapainoisesti ja vähän jäykästi. Mutta on myös hyvä ja isoliikkeinen hevonen. Ongelma on siis enemmänkin ratsastajassa. Minun ongelmani on se että tähän asti en ole ratsastanut vaan ratsastellut. En ole tehnyt tarpeeksi töitä. Istuntani on liian jäykkä, se on pakko saada rennommaksi. Niska, leuka, yläselkä, alaselkä ja lantio, jokaisen niiden luonnollista liikkuvuutta tulisi miettiä. Se miten hevonen liikuttaa töltissä, sillä tavalla pitäisi istunnan joustaa. Töltissä istuinluut käännetään eteenpäin, eli istunta muuttuu erilaiseksi kuin ravissa. Silloin tunnen takapuolessa milloin Fálki menee mitäkin, ja milloin töltti on rytmikästä ja hyvää. Samoin kädet, ne eivät saa olla jäykkänä ja suorana, ne pitää olla rentoina ja elää, elää, elää, nopeina ja joustavina. Pidätteet eivät saa lähteä pelkästään käsistä, ne lähtevät enemmässä määrin kehosta ja istunnasta.

Molemmat tunnit menivät tosi hyvin! Fálki on selkeästi kasvanut henkisesti edellisestä vastaavasta kurssista joka oli puolisen vuotta sitten. Silloin sillä meni herne nenään jo ensimmäisellä tunnilla ja toinen tunti olikin jo melko painajaismainen. Mutta nyt se jaksoi hyvin, sekä henkisesti että fyysisesti, ja tuli hienoa tölttiä, kierros kierroksen perään ja ympyrä ympyrän perään. Olin sanonut ennen ekan tunnin alkua Sirpalle että ”me ei varmaan pystytä tuommoiseen harjoitukseen vielä” mutta me pystyttiin ja hyvin! Fálki ei tippunut raville vaan tölttäsi. Kovin pientä ympyrää ei Fálkilta vielä voi vaatia, koska sen tasapaino ei sitä vielä nopeammissa askellajeissa kestä, mutta semmoinen halkaisijaltaan ehkä 5 –metrinen sujui hyvin töltissä. Kentälle rakennettiin tolpista ja nauhasta väliaikainen ympyrä, jonka ulkopuolella ratsastettiin. Aloitettiin käynnissä ympyrän ulkopuolella, ideana oli asettaa sisäänpäin ja saada takaosa väistämään ulospäin. Tehtiin 4 läpimennyttä väistöä joka kierroksella. Eli ensin piti tehdä molemmilla ohjilla puolipidäte ja sitten väistättää takaosaa muutama askel. Jos ei onnistunut käynnissä niin sitten piti hiljentää melkeinpä pysähdykseen asti ja väistää siitä. Sillä tavalla hevoset alkoivat myödätä niskastaan ja tulivat valmiiksi töltin ratsastamiselle. Töltissä hevosen tulisi liikkua ryhdikkäästi pään korkeammassa muodossa. Alettiin sitten ratsastaa tölttiä. Tölttiä siis ympyrän ulkopuolella. Siinä piti tehdä samaa kuin käynnissäkin, eli asettaa sisäänpäin ja väistättää takaosaa ulospäin. Fálkilla on todella tärkeää että töltissä RATSASTAA koko ajan. Pidäte, takaosa alle, pidäte, takaosa alle, ja niiden välissä antaa sille vapauden mennä, eli ei jää ohjaan roikkumaan. Antaa siis Fálkin liikkua eteenpäin isoilla liikkeillään, olla liikkeessä mukana, rentoutua ja nauttia ja antaa tukea heti kun Fálki sitä tarvitsee. Myöhemmin, kun lihakset kehittyvät, voi tehdä pienempääkin ympyrää ja pyytää hitaampaa tempoa, mutta ihan vielä ei ole sen aika.

Ravissa pitää myös ratsastaa. Asetuksia ja sisäpohkeella täytyy saada sisätakajalka työskentelemään. Peräänanto lähtee sisätakajalasta kun se astuu ristiin ja takaosa väistää. Töltin jälkeen on hyvä ratsastaa kevyttä ravia ja rentouttaa hevonen.

Laukassa sisäpohje työskentelee aivan samalla tavalla. Sitä käytetään laukan rytmissä ja ylläpidetään laukkaa. Laukannostoja olisi hyvä varsinkin 5-käyntihevosella treenata ylämäessä, jolloin hevosen täytyy todella nostaa laukka. Toinen hyvä keino laukan treenaamiseen on lumihanki. Siellä hevosen täytyy nostella jalkojaan enemmän. Etenkin 5-käyntiset tuppaavat suoralla kentällä nostelemaan jalkojaan laukassa vain sen verran etteivät kompastu. Käyntityöskentely on tärkeää Fálkille, siinä se pitäisi saada peräänantoon ja se onnistuu juurikin vaikkapa ympyrätyöskentelyllä.

Tunti

Oltiin tänään yksäripuolituntisella. Kenttä oli semmosessa kunnossa että tuntu ku ois ratsastanu mämmissä - on satanu monta päivää putkeen vettä. Tää on niin marraskuuta kun vaan olla voi. Ei pahemmin tarttis hokkeja ja tilsakumeja, mutta ei niitä poiskaan viitti ottaa.

No mutta asiaan. Mentiin taivuttelua pienillä volteilla käynnissä, jokaiseen kulmaan voltti. Piti taivuttaa oikein kunnolla, silleen että sisäkäsi lähtee kyynärpäästä taaksepäin ja hevosen pää seuraa mukana pitkälle ja sit päästää heti. Siis niin paljon piti taivuttaa sitä hepan päätä että tunsi että siellä on jotain. Tai jotain sellasta. Sitte laajennettiin harjotusta sillai et pääty-ympyrän jälkeen pari väistättävää askelta ja pitkä sivu tölttiä. Myöhemmin mentiin tölttiä suoralla uralla, joka tosin oli pienennetty versio kentästä koska yritettiin vältellä pahimpia mutakylpyjä.

Todella positiivista oli se että Fálki ei tippunut raville kuin ehkä kerran. Kulmat ovat sille vielä vähän hankalia, silloin töltti menee ravitahtiseksi. Mutta siis mulle se on tässä vaiheessa vielä aivan sama millaista tölttiä se menee, kunhan menee. Sitä voi siitä alkaa sitten puhdistamaan. Ja kunhan ei putoo raville.

Mun käden pitäisi olla rennompi, tosi rento hartiasta sormiin asti. Vain sillä tavalla tunnen jos Fálki alkaa painaa ohjalle ja pyrkii raville päin. Silloin täytyy heti nopeilla käden liikkeillä reagoida tilanteeseen ja pitää se töltillä. Jos töltti muuttuu ravitahtiseksi, hiljennetään ja työnnetään takaosa taas vauhtiin, ja töltin pitäisi puhdistua.

Toinen juttu mihin mun pitää kiinnittää huomiota on istunta. Sitä pitää käyttää enemmän töltin ratsastuksessa. Pidätteiden tulisi lähteä vatsalihaksista, ei pelkästään käsistä!! Tätä pitää funtsia, vaatii taas kehon uudelleenkoordinointia.

No mutta siis. Kun ratsastelen tölttiä pitää käden elää koko ajan ja päästää välillä ohja "löysäksi" silleen että hevonen saa vaan mennä. Ja tilanteen mukaan korjata ohjasotteilla. Kun näin tein, tunsin että Fálki tölttäsi puhtaasti pätkiä löysällä ohjalla. Liian pian vaan aina tulee kulma vastaan ja täytyy alkaa tekemään temppuja.

Olen tyytyväinen edistykseen, tämä oli ehdottomasti paras suoritus tähän mennessä ja kun ottaa huomioon sen että kenttä oli todella raskas tölttäämiseen, niin tämä oli aika supersuoritus.

Töltti

Töltti ei enää ole meille kirosana. Viime päivien kokemusten perusteella voin sanoa että rakas hevoseni Fálki on siirtynyt tölttääjien sarjaan. Olemme edenneet askel kerrallaan, hitaasti, välillä epätoivon partaalla, mutta koskaan luovuttamatta. Sunnuntaina töltättiin maastolenkillä tiellä ilman mitään ongelmia pidempiä pätkiä, eikä pudonnut raville. Tänään tehtiin tölttiharjoituksia kentällä. Olin varautunut taas samanlaiseen harjoitukseen kuin tähänkin asti eli pitkä sivu tölttiä, lyhyt sivu käyntiä. Mutta päätin kokeilla koko kierrosta ja se onnistui! Ja se ei jäänyt yhteen kierrokseen vaan onnistui monta kertaa, molempiin suuntiin. Kierroksen jälkeen otin aina käynnille ja kehuin runsaasti. Ei kuitenkaan liikaa tuota harjoitusta vaikka olikin hienoa. Muutamia kierroksia siis yhteensä ja loppuaika ravia ympyrällä sekä laukannostoja. Mä en usko tätä todeksi.. Mä olen onnellinen. Vaikka Fálkilla olikin alkanut silmätulehdus. Mutta sen saa hoidettua. Vihdoinkin aurinko paistaa risukasaan :)

Uusi väri - ja ylpeä siitä

Kesäkuva

This beautiful picture was taken by my Chinese friend "Shenkku" who visited Finland last August :)

Otsalampun valossa

Oltiin tänään Fálkin kanssa maastossa pimeellä vain otsalamppu turvanamme. Fálki oli rauhallinen eikä pelännyt mitään. Sen vuoksi tykkäänkin tuosta hevosesta niin paljon - sen kanssa voi mennä melkeinpä mihin vaan ja milloin vaan ja aina voi tuntea olonsa turvalliseksi. Keli oli mitä oli, satoi nimittäin isoja räntäkökköjä, mutta ei se menoa haitannut. Otettiin töltinnostoja ja kotia kohti tullessamme pidempi ravipätkä.

Maaston jälkeen Fálki kävi hammaslääkärissä. Raspaus sujui hyvin. Nyt kelpaa taas rouskutella kauroja! Sen jälkeen laitettiin uusi hieno ulkotakki päälle ja Muumi pääsi kavereiden luokse paalille.

Mukavaa puuhastelua

Tallipäivä alkoi sillä että menimme hakemaan Muumia. Se oli juuri päiväunilla heinäkasassa ja näytti suloiselta. Aika luottavainen se näyttäisi olevan kun ei noussut ylös vaikka menimme sitä silittelemään ja taputtelemaan :) Saimme melkein hinata sen jalkeille, se kun olisi halunnut jatkaa makoisaa lekottelutuokiotaan.

Oltiin porukalla kentällä, ensin juoksutettiin Tíaa ja Fálkia omissa päädyissämme. Meni hienosti molemmissa päissä! Kun toisessa päässä käytettiin raipan päässä muovipussia laukka-apuna niin Fálki nosti aika hyvin laukan omassa päädyssään. Sitten ratsastettiin, taivutuksia ja asetuksia ja sen jälkeen töltin nostoja, pieniä pätkiä kerrallaan. Meni aika hyvin, tietenkään ihan joka kerralla ei nosto onnistu vielä, mutta selkeesti parempaan suuntaan! Videolta katsottuna sillon kun töltti nousee niin se on aika puhtaan ja hyvän oloista. Eli nyt vaan askel lisää joka päivä niin vuoden päästä se on jo aika monta askelta.

Lopuksi käytiin vielä maastossa. Kävin Fálkin kanssa hieman laukkailemassa metsätiellä, koska se on meistä niin kivaa. Työskenneltiin yhteensä varmaan 1,5 tuntia, mutta maasto-osuus oli rentoa ja irroittelevaa menoa.

Mukava talvinen sunnuntaipäivä siis! Fálkin kunto kasvaa vähitellen 2 viikon karvankasvatusloman jälkeen (josta en tainnut edes kirjoittaa tänne mitään, mutta semmoinen pidettiin tuossa loka-marraskuun vaihteessa).

Moro

Iihahaa! Kerrankin mä eli Fálki pääsin kirjottamaan ku Ainoa ramasee! Mut sen kyl huomaa ettei tätä näppäimistöö ja hiirtä oo oikein meille hevosille suunnattu. Kun yrittää painaa yhtä kirjainta näppäimistöllä ni useimmiten painaa montaa kirjainta kerralla ja sitte tulee tämmöstä tekstii: jlköieajg fwgGKJGRRRHGRÄPÅ JA ISOT KIRJAIMETKIN MENI KAIKEN LISÄKS PÄÄLLE IHAN VAHINGOSSA. Noni, rauhotutaanpa. Ainiin hiirestä piti viel sanoo et se ei oikeen pysy kaviossa, pitää liikuttaa sitä hampailla.

Ne sanoo että mä näytän ihan muumilta. En tiiä pitääks se paikkansa ku en oo koskaan nähny omaa naamaani. Mutta toi mun kaveri, toi Hrimppa, näyttää kyl ihan muumilta. Hrimppa muuten toi Islannista tullessaan hyvät trinksut tax-freestä. Pitäis varmaan enemmän harrastaa matkustusta ni pääsis useemmin kaupoille.

Tänään mä vähän irrottelin! Tulin aidoista läpi ja menin syömään kauroja. Ku ei Mikkoo kuulunu ni alko nälkä kurnii masussa ja menin sit ite. Ja Aino oli huolissaan niinku aina. Etten vaan ois syöny liikaa kauroja ettei tulis masu kipeeks. Ja musta ku tuntuu et kerkesin syömään ihan liian vähän ennen ku mut huomattiin ja napsastiin kiinni. Jee miten hauskaa oli olla taas pitkästä aikaa villi ja vapaa.

Oltiin tänään yksärillä. Se oli musta ihan kivaa, ku mentiin silleen et mäkin osasin. Kyllä musta vielä hyvä tölttäri tulee, kun vaan toi Aino ymmärtäis et multa ei saa vaatia liikaa kerralla. Katsokaas tää töltin harjottelu on meikäläiselle vähän niinku te ihmiset alkaisitte käymään punttiksella. Miettikään ny miltä se tuntuu jos teil ei tietyn alueen lihakset oo ihan vireessä ja teijän pitäis nostaa mielettömän isoi painoja. Voisitte tekin olla hiukan heikossa hapessa. Mä kyl tykkään kehittyä, ei siinä mitään. Tehtiin tänään semmosta harjotusta et Aino asetteli ja taivutteli mun niskaa eri askellajeissa ja paikallaan. Sen piti ajatella et mun suu on vähän niinku kumia et ku asettelee ni paine kimpoo heti pois. Ja jos mä en heti hoksaa pienestä nyrkin sulkemisesta asettua ni sit pitää ottaa enempi, mut tärkeetä on heti lopettaa se vetäminen. Mikä on tietty näin hevosen kannalta aika mukavasti ajateltu. Mentiin lyhyitä pätkiä tölttiä, tyyliin pitkä sivu ja puoli kierrosta. Mä onnistuin tosi hyvin. Tölttiin pitäis malttaa lähtee hitaasti ja miettii se juttu ihan askel askeleelta. Mä en kohta enää viitti vetää päätäni alaspäin siirtymisessä koska sit Aino heti leikkii mut ylös. Vähän tolla Ainolla on vielä opettelemista siinä et se kerkee reagoimaan koko ajan siihen mitä mä teen. Ku mä oon kattokaas aika haasteellinen ku mä tykkäsin enemmän ravata ja laukata!

Oltiin sit viel maastossakin. Oli tosi hienon näköstä ku puut oli ihan kuurassa. Ravailtiin pitkät pätkät ja otettiin muutamat töltin nostot. Käytiin kans tarpomassa lumisessa metsässä.

Ton jälkeen mulla oli ihan hirvee jano, mut mä en oikeen tykkää juoda valkosesta sankosta. Mulla pitää olla musta sankko, se on nimittäin kuulimpaa sillai.

Noni, nymmä lähen äkkii paalille, ettei noi kerkee syörä kaikkee. Se on moro ja nähään!