Tölttiä yms.

Kahden lepopäivän jälkeen töltti oli tänään tosi hyvää, koska löytyi mukava tasapaino reippauden ja kuuntelemisen välillä. Fálki oli sillä tavalla sopivasti kuulolla että sitä pääsi ajamaan jopa pohkeilla hieman eteenpäin ilman että se karkasi edestä. Käytin lisäksi paljon ääntä ja istuntaa, ja raippakin oli matkassa mukana, tosin eipä sitä tarvinnut käyttää sen kummemmin. Pidin ohjat koko ajan tuntumalla, mutta melko kevyellä semmoisella, ja yritettiin löytää se kohta jossa puhdas töltti löytyy passitahtisen ja ravitahtisen välillä. Tätä lisää!!

Käytiin myös laukkailemassa pari pitkähköä suoraa kun Fálkissa riitti virtaa. Se on ruvennut saamaan nyt laitumen lisäksi 3 dl kauraa päivässä.

Lopuksi mentiin järveen. Fálki jämähti sinne ihan kokonaan, ei olisi millään halunnut tulla sieltä pois. Mun piti heittää vaatteet pois ja mennä sen kanssa sinne polskimaan. Se tykkäsi ihan hirveesti kun roiskin sen päälle vettä vaikka kuinka paljon :) Oli täysi työ saada se lopulta järvestä ylös. Hauska Muumipeikko :)

Kun olin saanut sen järvestä niin satula takaisin selkään ja ei muuta kuin ravailtiin reippaasti kotiinpäin metsikössä ja pellonlaitaa. Ihana ratsastusreissu!

20 km retki

Käveltiin tänään kolmeen pekkaan Vehoniemenharjulle etsimään uusia ratsastusreittejä ja sieltähän niitä löytyi, eikä mitä tahansa vaan aivan makeita, juuri sopivan joustavia metsäteitä (joilla ei aja autoja) ja polkuja. Hienoissa maisemissakin vielä! Nyt vaan ratsain puolipäiväretkiä ja miksei kokopäiväretkiäkin tekemään, ei ainakaan reitit ihan heti lopu kesken.

Kuvia

Raippa-projektin etenemisestä

Projekti on edennyt tosi nopeasti. Nimittäin eilen ratsastaessani ei raipan kädessä pitäminen aiheuttanut enää kovin suuria hötkyilyjä :) Ja se on kyllä tosi mielenkiintoista miten sen pitäminen mukana tosiaan tuntuisi vaikuttavan tölttiin. Nyt on tullut tosi hyvää tölttiä nimittäin - hevonen on keskittyneempi ja ryhdikkäämpi.

Todella kiva juttu että on nyt toi kenttä. Siinä on tosi kiva juoksuttaa ennen ratsastusta, ja ratsastuksen jälkeen päästää Fálki ansaitusti piehtaroimaan. Sen verran pehmeä se on reunoista vielä meille ettei tölttääminen oikein suju uralla, mutta kyllä se siitä kovettuu ajan myötä. Teen aika usein niin että heti ekaksi juoksutan hetken ilman sivuohjia, sitten toisen hetken sivuohjien kanssa (molemmilla tavoilla tietysti molempiin suuntiin) ja juoksuttaessa pyydän Fálkilta aika paljon juttuja, kuten siirtymisiä, pysähtymisiä tiuhaan tahtiin. Suu on alkanut toimia juoksutuksessakin! Eli se maistelee siinäkin mukavasti kuolainta ja vaahtoa erittyy. Tosi hyvä juttu! Juoksutuksen jälkeen ratsastan kentällä aktiivisesti, eli siirtymisiä, ympyröitä, serpentiiniä, väistöjä, etuosakäännöksiä... Pyrin siihen että koko ajan tapahtuu jotain ja pysymme molemmat hereillä. Jostain syystä nopeampien askellajien kohdalla esiintyy taas ympyröillä rullausta, mutta täytyy edetä tämän asian kanssa rauhallisesti. Ottaa esimerkiksi nopeammassa askellajissa ensin puoli kierrosta ja harjoitella kaarteen ratsastamista, ja sitten pidentää pikkuhiljaa kaarteen pituutta. Kentän keskellä kaarteen meneminen ei tuota hankaluuksia, mutta laidoilla joissa on pehmeämpää, rullausta esiintyy. Ainiin, sitten kun on menty jonkun aikaa kentällä (ehkä n. 20-25 minuuttia), käymme lähistössä tiellä tölttäämässä, ravaamassa ja laukkaamassa. Lopuksi käymme monesti järvessä seisoskelemassa ja viilentämässä jalkoja :) Tästä treenistä on tietysti erilaisia variaatioita, eli juoksutus saattaa jäädä pois, tai kentällä ratsastus-osuus, mutta harvemmin maasto-osuus jää pois. Ja joskus tietysti mennään ihan pelkästään maastoon ratsastelemaan, metsäpoluille ja silleen.. ihan vaan nautiskelemaan. Ja toisinaan vaan käydään uimassa :)

Mutta siis ideana tossa mitä selitin on se, että alussa Fálki lämmitellään kunnolla, koska vasta sen jälkeen se pystyy käyttämään itseään paremmin töltissä ja muutenkin. On ihan erituntuista lähteä vaikkapa maastoon kenttäverryttelyn jälkeen kuin ilman sitä. Ja tekemällä erilaisia juttuja ja ottamalla yhtenä päivänä erilaisen kombinaation eri juttuja, ei hevonen eikä ratsastaja pääse kyllästymään!

Tämänhetken projekti: eroon raippakammosta

Fálkihan pelkää raippaa, suorastaan kammoaa sitä. Minun aikana kammo ei ole voinut tulla, koska en ole koskaan tehnyt sille raipan kanssa mitään semmoista miksi sen pitäisi sitä pelätä. Herää kysymys: kuka minun pientä poniani on pelotellut? En varmastikaan saa koskaan tietää syytä pelkoon, mutta ei sen niin väliä, sillä nyt on jokatapauksessa aika päästä siitä eroon.

Olen aina silloin tällöin siedättänyt Fálkia raippaan tai oksaan maastakäsin. Tuonut sitä lähemmäs ja kosketellut sillä ihan rauhassa ensin lapaan ja kun se on sen sietänyt, taaemmas ja mahan alle. Pään lähelle se ei siedä raippaa, silloin tulee paniikki. Pahin raippa on ehdottomasti pitkä raippa, mikä tekee juoksutuksestakin hieman hankalaa juoksutusraipan kanssa, koska Fálki säpsyilee ja väistelee liikaa raippaa.

Tänään otin lyhyen poniraipan mukaan maastolenkille. Kun Fálki näki että aion todellakin mennä selkään raippa kädessäni, se oli hieman kauhuissaan, ei meinannut päästää mua selkään ja katseli todella tiiviisti raippaa. Otin rauhallisesti ja rauhoittelin sitä, ja selkäänmeno sujui hyvin. Ratsastaessa se säpsyili hieman, vaikka vain pidin raippaa kädessä. Se säpsyi jopa pohkeita ja istuntaa, mutta pysyin itse rauhallisena ja kerroin sille ettei ole mitään hätää. Aika pian se alkoi rauhoittua ja täytyy sanoa että ratsastus oli todella mukavaa. Fálki oli hereillä koko ajan, herkempi avuille, ryhdikkäämpi ja eteenpäinpyrkivämpi, vaikka raipan vain piti kädessä eikä sillä tehnyt mitään. Töltti oli myös mun mielestä aika kivan tuntuista! Ei Fálki silti vielä ihan täysin rentoutumaan pystynyt kun raippa oli kädessä, joten kun menimme metsäpolulle ja annoin sille pitkät ohjat, otin raipan puolivälistä kiinni siten ettei se häirinnyt sitä enää ollenkaan.

Ja vielä yksi ihan muu juttu: Fálki on mun psykologi! Parempaa terapiaa ei voi olla kuin sen kanssa puuhastelu! Katkaisee taatusti työstressin.

Fálki-ori

Sattuipa muuten niin että Fálki sai päähänsä alkaa leikkiä oria. Lauman tammat olivat kiimassa ja Fálki otti siinä sitten orin aseman itselleen. Toinen ruuna-parka sai hieman kyytiä. Ruunat piti ottaa sieltä tammojen joukosta pois ja sitten Fálki rauhoittui taas omaksi itsekseen. Omalta laitumeltaan se tosin huutelee tyttöystävänsä kanssa toisilleen aitojen yli... Tosi romanttista.

Maastakäsin ja selästä

Viikon laidunloman jälkeen Fálki on ollut taas erittäin mukava. Kenttä on nyt valmis ja olen päässyt tekemään kaikenlaisia maastakäsin harjoituksia Fálkin kanssa. Aloitettiin naruriimulla juoksuttamisesta, minkä jälkeen siirryttiin juoksuttamiseen sivuohjilla, mutta noiden perinteisten lisäksi olen tehnyt erilaisia ratoja puomeista ja merkkitolpista, ja niiden avulla on hieman verrytelty ja opeteltu tasapainoa sekä tarkkuutta. Nämä on olleet tosi kivoja harjoituksia molemmille. Maastakäsin oppii niin paljon hevosen käyttäytymisestä ja reaktioista oman kehon liikkeisiin, ja samalla oppii myös itse reagoimaan nopeammin. Suosittelemme kaikille hevosille ja heidän ihmisilleen :)

Loman jälkeen ajattelin että pysyisin yhden viikon pois selästä ja tehtäisiin vain noita maastakäsin-juttuja. Vaan enpäs malttanut pysyä sieltä pois kuin yhden päivän.. Uudella kentällä on nyt ollut tosi hauska ratsastaa, siinä pystyy keskihalkaisijalla tölttäämään hyvin, koska se on siitä jo kovettunut, lisäksi pystyy tosi hyvin ravaamaan ja jopa harjoittelemaan laukannostoja! Olen tehnyt ämpäreistä merkkitolppia, joista laitan aina eri paikkoihin tehtäviä, kuten kulmiin ratsastusta, voltteja, serpentiiniä jne. Se on hauskaa ja tavoitteellista, kun pitää oikein tähdätäkin eikä vaan mennä miten sattuu.

Tänään jopa sain nostettua molemmat laukat maastossa, kun oltiin nostoja eilen harjoiteltu kentällä. Fálki oli tänään tosi pirtsakalla päällä ja nautti suunnattomasti kun pääsi kunnolla laukkailemaan ja irrottelemaan. Töltti sujui myös kivasti, tosin kotiin päin oli hieman viemisen makua ja vauhti kiihtyi ehkä vähän liikaa. Mutta olen iloinen siitä että energia riittää ja polle on iloinen!