Tämänhetken projekti: eroon raippakammosta

Fálkihan pelkää raippaa, suorastaan kammoaa sitä. Minun aikana kammo ei ole voinut tulla, koska en ole koskaan tehnyt sille raipan kanssa mitään semmoista miksi sen pitäisi sitä pelätä. Herää kysymys: kuka minun pientä poniani on pelotellut? En varmastikaan saa koskaan tietää syytä pelkoon, mutta ei sen niin väliä, sillä nyt on jokatapauksessa aika päästä siitä eroon.

Olen aina silloin tällöin siedättänyt Fálkia raippaan tai oksaan maastakäsin. Tuonut sitä lähemmäs ja kosketellut sillä ihan rauhassa ensin lapaan ja kun se on sen sietänyt, taaemmas ja mahan alle. Pään lähelle se ei siedä raippaa, silloin tulee paniikki. Pahin raippa on ehdottomasti pitkä raippa, mikä tekee juoksutuksestakin hieman hankalaa juoksutusraipan kanssa, koska Fálki säpsyilee ja väistelee liikaa raippaa.

Tänään otin lyhyen poniraipan mukaan maastolenkille. Kun Fálki näki että aion todellakin mennä selkään raippa kädessäni, se oli hieman kauhuissaan, ei meinannut päästää mua selkään ja katseli todella tiiviisti raippaa. Otin rauhallisesti ja rauhoittelin sitä, ja selkäänmeno sujui hyvin. Ratsastaessa se säpsyili hieman, vaikka vain pidin raippaa kädessä. Se säpsyi jopa pohkeita ja istuntaa, mutta pysyin itse rauhallisena ja kerroin sille ettei ole mitään hätää. Aika pian se alkoi rauhoittua ja täytyy sanoa että ratsastus oli todella mukavaa. Fálki oli hereillä koko ajan, herkempi avuille, ryhdikkäämpi ja eteenpäinpyrkivämpi, vaikka raipan vain piti kädessä eikä sillä tehnyt mitään. Töltti oli myös mun mielestä aika kivan tuntuista! Ei Fálki silti vielä ihan täysin rentoutumaan pystynyt kun raippa oli kädessä, joten kun menimme metsäpolulle ja annoin sille pitkät ohjat, otin raipan puolivälistä kiinni siten ettei se häirinnyt sitä enää ollenkaan.

Ja vielä yksi ihan muu juttu: Fálki on mun psykologi! Parempaa terapiaa ei voi olla kuin sen kanssa puuhastelu! Katkaisee taatusti työstressin.