Taustaa

Fálki on ensimmäinen oma hevoseni, väriltään kimo ja luonteeltaan yleensä mukava. Tutustuin ja ihastuin Fálkiin viime kesänä ollessani Islannissa töissä ja se matkusti Suomeen minun jäljessäni. Sen täytyi olla hevoselle valtaisa elämänmuutos. Entisessä kotimaassaan Fálki vietti suurimman osan ajastaan puolivillinä laumansa kanssa ja etsi itse ruokansa talvisaikaan jopa lumen alta kaivamalla. Kesäisin se ja muut hevoset olivat lammasfarmin talon läheisyydessä ja niitä liikutettiin lähinnä syksyllä koittavaa lampaiden kokoamista varten. Ei siis tietoakaan kentällä pyöriskelystä, kaurasta, loimista, harjaamisesta tai kavioiden puhdistuksesta!

Minä, Aino, puolestani olen haaveillut omasta hevosesta koko elämäni. Pienenä ja nuorena ratsastin paljonkin ja oli rakkaita hoitohevosia. Opiskeluaikana harrastus jäi taka-alalle mutta pari vuotta sitten aloitin uudestaan ja päätin tehdä irtioton työstäni ja lähteä Islantiin maaseudulle töihin. Sieltä löysin Fálkin ja pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani.

Fálki on ollut nyt Suomessa kohta puoli vuotta. Talvi alkaa olla takana ja siitä selvittiin hyvin. Kevään myötä olemme alkaneet treenaamaan. Käytännössä katsoen sille pitää opettaa melkein kaikki mahdollinen. Lähdimme liikkeelle perusasioista, kuten pohkeiden sietämisestä kyljillä sekä paikallaan pysymisestä selkään noustessa. Tässä vaiheessa harjoittelemme kärsivällisesti pidätteiden läpimenoa. Tavoitteena olisi tänä keväänä saada hevonen kuuntelemaan paremmin, reagoimaan yhä kevyempiin ja kevyempiin pidätteisiin, ja käyttämään takaosaansa paremmin. Pikkuhiljaa ryhdymme hakemaan hidasta tölttiä.