Tölttäilyä ja talutusratsastusta

Töltti on nyt hyvää! Olen itse omaksunut paljon aktiivisemman ratsastustyylin, lähinnä aktiivisen käden, ja se näkyy heti hevosessa. Fálki on alkanut maistella kuolainta ihan eri tavalla kuin ennen ja sen suu kostuu jo ratsastuksen alkuvaiheessa. Avitan syljen eritystä palkitsemalla selästä käsin välillä porkkananpaloilla. Se on jo ehdollistunut taskun vetoketjun ääneen: esimerkiksi hyvän tölttipätkän jälkeen kun avaan taskua, se tietää mitä on tulossa ja kääntää turpansa minua kohti. Näin jo taskun avaaminen toimii palkintona koska se tietää että herkkupala on tulossa.

Olen nyt mennyt vain maastossa. Sisällytän ratsastukseen aina myös väistöjä ja taivutuksia silloin kun näen sopivan kohdan maastossa, esim. tasaisen alueen (jolla voi väistättää voltilla) tai kiven (jonka ympäri kierretään hevonen taivutettuna). Uskon että luonnossa asioiden tekeminen pitää hevosessakin positiivisempaa mielialaa kuin että noita harjoituksia lähdettäisiin nimenomaan kentälle tekemään.

Pari kertaa ollaan myös oltu jalkaisin lenkillä eli Fálki on tullut riimussa mukana, välillä kävellen ja välillä juosten. Se on ihan hauskaa puuhaa silloin tällöin.

Eilen kummipoika Topi ja hänen veljensä Tuukka olivat kokeilemassa ratsastuksen iloja. Taisi kaikkia poikia, myös Fálkia, jännittää yhtä paljon, mutta kaikki sujui mainiosti ja ehkäpä kummipojasta kasvaakin kunnon hevosmies, ainakin hän oli todennut että "Volkki on mun paras kaveri."