ELÄMÄ jatkuu

Vihdoinkin koitti päivä jota olen odottanut ristiriitaisin tuntein. Toisaalta halusin päivän tulevan nopeasti, koska halusin saada selville mikä Fálkia vaivaa, toisaalta taas pelkäsin tätä päivää niin paljon että viime viikot olen ollut vuoronperään ahdistunut, masentunut, rasittava ja kiukkuinen. Pelkäsin saada kuulla totuuden ja kävin läpi mielessäni kaikki mahdolliset vaihtoehdot lievimmästä pahimpaan.

Fálki kävi siis tänään kangasalan klinikalla hengitysteiden tutkimuksessa, koska sen hengitys on pihissyt jo jonkun aikaa rasituksessa ja samalla palautumiskyky on laskenut. Vauhtiin tosin nämä oireet eivät ole vaikuttaneet, sillä yhtä eteenpäinpyrkivä heppa on ollut kuten aina ennenkin. Ja yleiskunto on pysynyt hyvänä.

Tänään selvisi että sillä on vasemman äänihuulen halvaus, kuitenkin melko lievä versio. Se on erittäin harvinaista pienillä hevosilla ja poneilla, mutta yleistä isommilla. Se johtuu siitä että "kurkunpään vasemmalla puolella kannuruston ja äänijänteen liikkeistä huolehtiva hermo on halvaantunut. Halvaantunut vasen puoli painuu kurkunpään keskiosaa vasten häiriten ilmavirtausta, ja syntyy erittäin tyypillinen, vinkuva ääni." Kisapolleilla vaivaa leikataa hyvin tuloksin, mutta harrastuskäytössä vaiva ei tuota haittaa. Tietysti kaikkein rankimmat treenit saa unohtaa, mutta perusratsastukseen se ei vaikuta mitenkään. Sitten kun hevonen hengästyy kovasti, sen pitää antaa palautua käynnissä ja sitten voi taas jatkaa nopeammissa askellajeissa.

Minulle tieto oli suuri helpotus. Pieni vaivahan se on eikä hevonen kärsi kun vaan ratsastaja käyttää liikuttamisessa järkeään. Elämä jatkuu ja pyrimme elämään sen loppuun iloisina ja niin terveinä kuin vain suinkin pystymme.

Kiitokset kaikille asianosaisille tuesta ja avusta, se on viime viikkoina ollut tarpeen. Ilman tukeanne olisin todennäköisesti seonnut päästäni. Te asianosaiset tunnistatte kyllä tästä itsenne, vaikka en mainitsekaan nimiänne :)