Edistystä koulutunnilla

Tänään tapahtui kummia. Fálki tosissaan pehmeni niskasta ja ryhdistäytyi. Ja kaikki tapahtui näin...

Alkutunnista rupesimme heti taivuttelemaan. Ensin isolla pääty-ympyrällä ja sitten päädyssä kahdeksikkoa siten että kaarrosten jälkeen piti aika suoristaa hetkeksi. Alussa mentiin taas lapa edellä mutta se väheni koko ajan. Sitten otettiin avotaivutuksen alkeita, mutta ei tehty tehtävää liian vaikeaksi ja riittikin kun Fálkin sai asettumaan sisäänpäin sen jatkaessa kuitenkin uraa pitkin eteenpäin. Näiden ansiosta se alkoi kokoamaan itseään aika makeesti ja olisi ollut täydessä tölttivalmiudessa!

Ravi puolestaan ei sitten onnistunutkaan enää ympyröillä, mutta se ei haitannut mua ollenkaan. Tää oli nimittäin aika iso juttu ja taas askel eteenpäin. Tuntuu että minäkin alan nyt tajuta jotain ohjastuntumasta. Se on asia, jota olen oikeastaan miettinyt siitä asti kun tämän hevosen hankin. Nyt tunnen saaneeni siihen kysymykseen vastauksen, ainakin osittain, ja olen tyytyväinen. Se on aina hauskaa kun jotain todella liikahtaa synapseissa ja oikeesti tuntee tajunneensa jonkin jutun. Viimeksi sitä tapahtui (jos puhutaan hevosista siis ;) suuremmassa mittakaavassa silloin kun tuoli-istuntani naksahti pois päältä.

Ei viitsitty sitte sitä ravia paljon ees yrittää, mutta sitävastoin otettiin muutamia pohkeenväistöjä halkaisijalla, ja nekin menivät jo paremmin, eli siihen oli hyvä lopettaa ja antaa pånille pitkät ohjat ja ansaitun selän venytyksen.

Hyvä Fálki!