Kentällä

On muuten aika kiva oikeestaan kun kenttä on kilsan päässä, nimittäin matka sinne toimii tosi hyvänä alkuverryttelynä ja paluumatkalla voi jäähdytellä. Oltiin eilen taivuttelemassa kentällä ja tölttäilemässä ympyrällä. Töltti sujui vasempaan kierrokseen hyvin, oikeaan kierrokseen oli hankalampaa saada esiin puhdasta tölttiä, mutta kyllä sen nyt jollain lailla onnistui. Miksiköhän se on niin paljon vaikeampaa? Voisiko se johtua siitä että vasen puoli on vielä jumissa tapaturman jälkeen ja kun nimenomaan se puoli joutuu ottamaan pidempää askelta oikeassa kierroksessa? Ei se kuitenkaan enää sitä kohtaa mitenkään arista ontumisesta puhumattakaan, mutta saattaahan se tietysti jumissa olla. No, me jumpataan se vähitellen kuntoon.

Nyt kun kentällä ei ole aitoja ni Fálki meinasi pari kertaa töltätä ulos kentältä, mutta aika hyvin sen kuitenkin ymmärsi siellä pysyä :)

Huomenna mennään päivänvalolla maastoon, haluaisin tehdä jonkun parin tunnin kohtuurauhallisen lenkin niin saataisiin pikkuhiljaa hepalle kuntoa lisää. Sunnuntaina voisi olla jotain samansuuntaista. Kelit näyttäisivät suosivan viikonlopun maastoilua: pikkupakkasta ja aurinko saattaa näyttäytyä. Tosin maa voi olla aika kova, mutta jos menee hissuksiin niin ei se haittaa.

Noissa kuvissa Fálki odottelee kärsivällisesti iltaextra-annostaan ja lopulta odottelu palkittiin. Eilen taas mietin itsekseni että eräs hienoista ominaisuuksista tuossa hevosessa on juuri kärsivällisyys, arvostan sitä todella koska itselleni sitä on suotu vähänlaisesti, eli ehkä meillä siis ratsukkona on juuri sopiva määrä kärsivällisyyttä!